Ei työt tekemällä lopu Yhdeksi elämäni kohokodista minulle ovat muodostuneet hitaat aamut. Ei kiire mihinkään, ei hälinää, ei melua, ei tekstiviestejä. Puhelin on lentotilassa enkä ole kenenkään tavoitettavissa. Katan itselleni ison brunssin sunnuntain kunniaksi. Aloin viettämään noin vuosi sitten sapattia eli kerran viikossa pidettävää totaalista lepopäivää, jolloin en tee minkäänlaista työtä enkä katso edes somea. […]

Mitä jos olisimmekin kiitollisia ylpeyden sijaan? Muista olla ylpeä itsestäsi! Kuinka moni meistä on kuullut tämän kehotuksen elämänsä aikana? Itsekin olen tuota viljellyt somessa läpi vuosien. Tänään aamulla istuessani hiljaisuudessa parvekkeella höyryävän kuuma kahvikuppi kädessäni ja katsellessani kahden pupun aamuista ruohonsyöntiä mietin, miksi meillä ihmisillä on niin hankalaa elää sovussa? Päivittäin joko somen, median tai

Syksy kiitollisena vastaan Heräsin tänään poikkeuksellisen aikaisin aamulla ja normaalista poiketen päätin käyttää koirani Unelman ensin ulkona ennen aamukahvia. Astuessani ulko-ovesta ulkoilmaan tunsin jännän, mutta tutun tuulahduksen kasvoillani. Se oli tuulahdus lähestyvää syksyä. Tiedätkö tuon tuulahduksen, jota tarkoitan? Syksyllä on oma tuoksunsa ja tuulenvireessä kasvoilla on oma fiiliksensä. Olen aina ollut kova syksyn fani. Syksyssä

Myrkyllinen seura pilaa kivanki työn Olen jakanut paljon musiikin, somen ja kaiken tekemiseni kautta viestiä siitä, miten tärkeää on löytää oma juttu, jota tekee. Käytännössä olen omistanut elämäni tämän viestin välittämiselle. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut kyseenalaistaa itse omaa ajatusmaailmaani. Mitä jos sillä, mitä tekee, ei olekkaan niin suurta merkitystä, kuin olen aina ajatellut? Mistä

Loppusanat: ”V*ttu pitäkää bileenne” Ollaan koettu mahtavia juttuja niin yhdessä kuin erikseen Tuon keikan jälkeen, josta edellinen blogipostaus kertoi, me pidimme Ilkan kanssa yhteyttä ja olemme pitäneet yhä tähän päivään asti. Pari viikkoa sitten olin esiintymässä hänen samaisessa Saa mitä haluat -valmennuksessa, jossa olin tuolloin 7 vuotta sitten. Näiden vuosien aikana on tapahtunut paljon ja

”V*ttu pitäkää bileenne” osa 2 Välittömästi sähköpostin lähetyksen jälkeen avaan Facebookin ja klikkaan sieltä ”tapahtumat”. Tämä oli vakiotyyli, jolla etsin potentiaalisia keikkapaikkoja tuohon aikaan. Ajankohdaksi laitan seuraavan viikonlopun, jolta keikka oli peruuntunut ja sitten vain kahlaamaan Suomen paikkakuntia läpi, jos jostakin löytyisi sellainen tapahtuma mihin voisin omaa keikkaani tarjota. Rovaniemi, ei mitään. Kemi, ei mitään.

”V*ttu pitäkää bileenne” osa 1 Tässä blogipostauksessa palataan ajassa joitakin vuosia taaksepäin. Tämä tositarinan ensimmäinen osa osoittaa, miten usein suurimmat pettymykset kääntyvät vielä suuremmiksi voitoksi. Tarina alkaa: Oli maanantaipäivä. Olin juuri tullut viimeiseltä luennolta kotiin ja tehnyt välipalaksi smoothien, joka mulla oli ollut tapana tehdä. Opiskelin Lapin yliopistossa luokanopettajaksi. Kaadoin raikkaan mustikka, banaani, kookosmaito, pinaatti,

Mitä jos kaikki menee pieleen? Metsä tuoksuu raikkaalta lumien sulamisen jälkeen ja linnut visertävät kauniisti puissa. Olen koirani Unelman kanssa aamu-ulkoilulla ja seuraan hänen innokasta haistelua märkien sammalaiden päällä. Olen huomannut, että Unelma elää aina hetkessä. Aina juuri siinä tilanteessa, mikä on eikä koskaan tulevaisuudessa. Juuri nyt se ei ole kiinnostunut mistään muusta kuin siitä,

Onko unelmaelämää olemassa? Tervetuloa ensimmäiseen blogitekstiini! Olen pitkään jo haaveillut blogin kirjoittamisesta, mutta aina olen perustellut sen lykkäämistä kiireellä tai jollain muulla syyllä. Kirjoittaminen on jo pitkään ollut minulle eräänlaista sielun puhdistamista, jota olen tehnyt biisieni avulla. Nyt kuitenkin koen suurta intoa jakaa ajatuksiani myös erilaisella tavalla blogin muodossa. Olen puhunut, räpännyt ja laulanut unelmien