Syksy kiitollisena vastaan

Syksy kiitollisena vastaan

Heräsin tänään poikkeuksellisen aikaisin aamulla ja normaalista poiketen päätin käyttää koirani Unelman ensin ulkona ennen aamukahvia. Astuessani ulko-ovesta ulkoilmaan tunsin jännän, mutta tutun tuulahduksen kasvoillani. Se oli tuulahdus lähestyvää syksyä. Tiedätkö tuon tuulahduksen, jota tarkoitan? Syksyllä on oma tuoksunsa ja tuulenvireessä kasvoilla on oma fiiliksensä. Olen aina ollut kova syksyn fani. Syksyssä on jotain inspiroivaa ja se on itselle ollut aina jonkinlainen uuden luvun alku. Koko nuoruuteni jääkiekkoa pelatessani syksy oli myös aina sen merkki, että uusi kausi alkaa vihdoin.

Kuva noin 20 vuoden takaa jääkiekkotreeneistä. Uuden kauden alku oli aina varma merkki syksyn tulosta.

Kesä oli kerrassaan upea ja ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin tuntuu siltä, että se ei lopu kesken. Aiempina syksyinä inspiraation ja innon seassa on ollut myös mukana pientä ahdistuksen tai tyytymättömyyden tunnetta siitä, että kesä viuhahti ohi. Eikä oikeastaan edes niin pientä. Nyt kun kävelen lähimetsässä koirani kanssa hiljaisuuden vallitessa ja huomaan, että ensimmäisiä kellertäviä lehtiä on jo alkanut varisemaan maahan, huomaan myös että tuota vuosia sisälläni ollutta tyytymättömyyden tunnetta ei tällä kertaa ole.

Intoa täynnä lähdössä uuden lukuvuoden ensimmäiseen päivään.

Se ei johdu siitä, että kesä olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen täynnä menoa ja meininkiä tai muutakaan maagisen erikoista. Kesä oli upea, sitä en sano. Mahtavia keikkoja, paljon auringosta nauttimista, uimista, reissuja, luonnossa samoilua ja ihan vaan chillausta. Näillä millään ei ole merkitystä kuitenkaan siihen, että en koe ahdistusta syksyn tulosta. Suurin ja samalla myös ainoa syy on, että ensimmäistä kertaa en stressaa syksyn tuomia asioita.

Kesä on aiemmin ollut pakopaikka niin sanottua perusarkea vastaan. Kesällä voi elää kuin rokkitähti eikä tarvitse murehtia raha-asioita, painonpudotusta, työelämän haasteita eikä mitään muutakaan. Se on ahdettu niin täyteen vipinää ja vilskettä ettei mitään näistä ole aikaisemmin edes kerennyt miettimään. Syksyllä ne sitten ovat aina vyöryneet päälle niin kuin sääsket Lapin erämaassa konsanaan ja lääke siihen on ollut suorastaan raivonomainen menestymisen tavoittelu. Motivaatiomusiikit korville ja eiku uhkumaan ja puhkumaan kaikki haasteet kumoon menestymisen himo mielessä. Ei tällä kertaa. Ei tänä syksynä.

3. luokalla syysvaelluksella.

Nyt otan syksyn vastaan kiitollisena ja levollisin mielin. Mitkään nuista aiemmin mainitsemistani arjen ”haasteista” eivät ole maailmasta kadonneet, mutta tällä kertaa luotan siihen, että kaikki tulee menemään juuri niin kuin on tarkoitettu. Ei välttämättä niin kuin itse haluan, vaan miten on tarkoitettu. Luotan siihen, että olipa kyseessä sitten kesä, syksy, talvi tai kevät niin päivästä toiseen elämä pitää minusta huolen.

Nautinnollista ja inspiroivaa syksyn aikaa kaikille!


[EDIT: Blogin nimi muutettu Unelmaelämän etsijästä Elämänseikkailijaksi]


Jos sinulla heräsi kysymyksiä tai ajatuksia/tarinoita, joita haluat jakaa niin kuulen niitä mielelläni! Saat laittaa rohkeasti viestiä näitä väyliä pitkin:

Instagram: kakekarisson
TikTok: kakekarisson
Snapchat: kakekarisson
Facebook: Kake Karisson
Linkedin: Kake Karisson
Email: eetu@kakekarisson.fi


Blogi: Elämänseikkailija