Miten korona on vaikuttanut minun elämääni?

Miten korona on vaikuttanut minun elämään? Paljon on kysytty tätä ja siispä jaan nyt omat kokemukset. Oon ollut kiitollisessa tilanteessa kun oon saanut tehdä elannon keikkailemalla ja lyriikkakoulua pitämällä. Kaksi suurta unelmaa, mitkä mulla on ollut. Koronan vuoksi myös multa niinku monelta muultakin tietenki peruuntui kaikki keikat ja lyriikkakoulut, joita oli sovittu jo kevät täyteen.

Ootin tätä kevättä enemmän ku koskaan ja kun yksi toisensa jälkeen peruuntumisia alkoi tulla, muuttui olo aivan hirveäksi. Noin 48h sisään kaikki oli peruttu ja unelmien kevät muuttunut totaaliseksi painajaiseksi. Ensin valtava suru, kun se mitä rakastat tehdä yli kaiken viedään pois ja sen perään kauhu: miten helvetissä maksan vuokran ja elän nyt kun kaikki tulot lähti?

Makasin muutaman päivän selälläni pystymättä tekemään oikeastaan yhtään mitään. ”Miksi?” oli ainoa asia, mikä pyöri päässä. Muutaman päivän pohdiskelun jälkeen jotaki kuitenki tapahtui ja heräsin. Muistin, että aloin tekemään musiikkia aikanaan sen takia, että pystyisin rohkaisemaan ja tsemppamaan ihmisiä. Nyt näin, että niin monet ystävät ja muut ihmiset ovat vielä moninkertaisemmin pahemmassa tilanteessa. Tajusin myös, että tässä on kyse vieläkin suuremmasta asiasta: ihmisten terveydestä. Keikat kerkeää kyllä vetämään myöhemmin, nyt on paljon isommasta asiasta kyse. Nyt jos koskaan on se aika kun tänne tarvitaan uskoa ja toisten apua. Jostaki sielun syövereistä tuli järjetön uskon puuska ja päätin, että tää käännetään vielä voitoksi ja haluan auttaa ja tsempata ihmisiä. En tiennyt miten tää voitetaan, mutta ei ainakaan lattialla makaamalla.

Nousin ylös ja päätin että p*rkele minua tämä ei tule nujertamaan. Tää polki ehkä hetkellisesti niin syvälle maan rakoon ettei näkynyt enää kuin lippis mutta se riitti ja sieltä kammettiin jo osittain ylös. Rehellisesti sanottuna mulla ei ole vieläkään hajua miten tästä selvitään, mutta uskon koko sydämestä, että jollain keinolla se tapahtuu. Me kuljetaan nyt yhdessä myrskyä päin ja tällä matkalla kaikki tunteet on sallittuja. Pelko, suru, ahdistus, viha… Mie oon tuntenut nuo kaikki ja vähän väliä ne meinaa hiipiä uudelleen mieleen. Silloin pitää itkeä, huutaa tai mitä tahansa jotta ne voi tuntea eikä haudata niitä.

Kun ne on tuntenut niin katse eteenpäin ja matka jatkuu. Oon oppinut tuntemaan onnellisuutta ja kiitollisuutta tosi pienistä asioista, mitä on aiemmin pitänyt itsestäänselvyytenä. Ystävät, rakkaus, musiikki, aurinko… Ne ei oo hävinnyt mihinkään. Mie päätän tässä ja nyt, että tää ei pilaa minun eikä toivottavasti sinunkaan unelmaa vaan yhdessä me ollaan maailman vahvin kilpi, joka kestää rajuimmankin myrskyn. Jos joku putoaa polvilleen, niin vieressä oleva nostaa takaisin jaloilleen. Tää ravistaa ja opettaa meitä kovalla kädellä, mutta uskon siihen, että kun myrsky on ohi, me ollaan vahvempia kuin koskaan ja jonain päivänä me vielä ymmärretään tämän tarkoitus.

Olitpa missä päin tahansa maailmaa niin toivon sydämeni pohjasta sulle tsemppiä ja voimia tämän selättämiseen. Ja lopuksi haluan kiittää jokaista, joka on ollut tukemassa näiden vuosien varrella. Se, että kuuntelet minun musiikkia, käyt keikoilla, seuraat täällä somessa tai muulla tavalla osoitat tukesi on syy, miksi jaksan pysyä vahvana myös huomenna. Kiitos❤️

-Kake Karisson