On torstai ja kello lyö 12. Aika lähteä kohti Joensuuta, jossa on tämän vuoden ensimmäinen pikkujoulukeikka. Suunnitelma on ajaa Varkauteen, jossa kirjaudun majoitukseen ja siitä jatkan Joensuuhun. Syy Varkaudessa yöpymiseen on seuraavana päivänä aamulla aikaisin oleva koulukeikka Pieksämäellä, joka on Varkaudesta noin puolen tunnin ajomatkan päässä ja Joensuusta 1,5 tunnin päässä. Kirjaudun sisään majoitukseen, vaihdan esiintymisvaatteet niskaan ja tien päälle. Matka Varkaudesta Joensuuhun ei pääse omiin top10 parhaimpiin ajokokemuksiin. On todella paljon sumua, säkkipimeää ja vettä sataa. Näkyvyys tielle on täysi nolla. Tällaisilla keleillä kun ajaa niin huomaan aina, että parin kuukauden takainen hirvikolari alkaa hiipiä ajatuksiin. Perille kuitenkin selvitään ja aivan aikataulussa!
Perillä Joensuussa odottaa todella hyväntuulinen juhlaporukka! Äskeinen vaikea ajomatka unohtuu silmänräpäyksessä, kun juhlaporukka ottaa minut niin hyväntuulisena vastaan. Oma fiilis nousee 110% kuin taikaiskusta. Sitten vain äänentoiston pystyttäminen ja valmiita vetoon. Koko keikan alusta loppuun juhlakansa on mahtavasti mukana ja meillä on aivan älyttömän hauskaa! Biisi toisensa jälkeen saa yleisön tanssijalan vauhtiin ja tanssit jatkuvatkin koko esiintymisen ajan. Keikka huipentuu raivokkaisiin yhteislauluihin ja -huutoihin. Mahtavaa!! Minulle tarjotaan vielä ruoka esiintymisen jälkeen ja jäänkin hetkeksi juttelemaan juhlaporukan kanssa ennen kuin suuntaan takaisin Varkauteen. Fiilis on aivan loistava, vesisade on lakannut ja sumukin on hälventynyt. Matka takaisin Varkauteen tuntuu menevän hujauksessa.
Kello on yksi yöllä, kun saavun majapaikkaani. Seuraavana päivänä Pieksämäen koululla alkaa välineistön roudaaminen ja soundcheckin teko klo 7.00 ja keikka klo 8.30. Kello soimaan siis kuudelta. Laitan seuraavan päivän vaatteet valmiiksi ja odotan, että tämän päivän keikan aiheuttama adrenaliinipiikki laskee. Katson viimeisen kerran kelloa kahdelta yöllä ennen kuin nukahdan. Kun kuudelta sitten kello soi, on takana neljä tuntia tehokasta yöunta. Näillä reissuilla on tottunut siihen, että unet jää vähiin eikä se ole minulle mikään ongelma. Nukutaan sitten viikonlopun jälkeen. Tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä yli kaiken. Kun intohimolla ja rakkaudella tekee jotain asiaa, niin on vaikea järjellä yrittää selittää, mitä kaikkea sen eteen on valmis tekemään. Eli nyt siis vain hampaitten pesu, kylmää vettä kasvoille, vaatteet niskaan ja matka Pieksämäen koululle voi alkaa.
Koululla minua odottaa ystävällinen henkilökunta, joka opastaa reitin juhlasaliin. Reippaat oppilaat tulevat myös kaveriksi kantamaan välineistöä. Olen todella otettu avusta. Välineistö on saatu pystyyn ja kaikki valmista keikkaa varten. Vedän kaksi keikkaa koululaisille. Ensin on 4.-6.-luokkalaiset, jonka jälkeen on 5min tauko, jolloin porukka salissa vaihtuu ja sitten on vuorossa 1.-3.-luokkalaiset. Molemmat keikat menevät loistavasti! Oppilaat ja opettajat ovat mukana ja kaikilla on hauskaa! Jään esiintymisen jälkeen vielä välitunnin ajaksi juhlasaliin, kun oppilaat tulevat ottamaan yhteiskuvia ja pyytämään nimikirjoituksia. Tästä aamupäivästä jää niin loistava fiilis! Sitten vain välineistön purku ja nokka kohti Helsinkiä. Illalla ei tarvitse unta kauaa odotella, vaan todella kiitollisena ja iloisella mielellä vedän peiton korville ja matkustan höyhensaarille.
Lauantaina herätys on klo 7.00. Tänään hyvä ystäväni Tom lähtee mukaani Tampereelle, jossa järjestetään Täysii -seminaari Tampere-talolla. Esiinnyn lounastauon jälkeen kolmen biisin verran. Me treffataan Tomin kanssa Riihimäen abc:lla, josta matka jatkuu Tampereelle. Perillä Tampere-talolla ollaan kymmenen jälkeen. Kun ensimmäisen kerran astun Tampere-talon isoon saliin niin kylmät väreet valtaavat välittömästi koko kehon. ”VAU! Tässä sitä kohta sitten vedetään täysillä” ajattelen. Keikka on aivan uskomaton. Kun huudan ”tästä tulee” ja noin 1500 ihmistä vastaa ”hyvä päivä!” niin sitä fiilistä on vaikea sanoin kuvailla. ”Pitkä matka raivattu on Lapin perukoilta tänne” räppään ensimmäisen Kohti Unelmia -biisin aikana samalla kun järjetön adrenaliinivyöry puskee päälle. Toisena biisinä esitän Soihtu -kappaleen, jonka toisen säkeen lopussa nousee pala hetkeksi kurkkuun, kun katson edessäni olevaa yleisömerta ja räppään ”ainoo tavoite on saada isä ja äiti ylpeeks”. Viimeisenä biisinä vielä Tästä Tulee Hyvä Päivä, mikä kruunaa esiintymisen.
U-S-K-O-M-A-T-O-N-T-A!!!
Esiintymisen jälkeen olo on sanoinkuvailematon. Loppupäivä vain nautitaan fiiliksestä ja vaihdetaan ajatuksia toinen toistaan huikeampien ihmisten kanssa. Iltatilaisuuden jälkeen lähdemme takaisin Helsinkiin. Seminaarissa kuvaajana ollut Jouni hyppää meidän kyytiin. Tom jättää minut ja Jounit Riihimäen abc:lle, josta me jatkamme minun autollani Jounin kanssa Helsinkiin. Uskomaton päivä on takana. Haluan sydämeni pohjasta kiittää Täysii -seminaarin järjestäjää Andy Hopia tästä mahdollisuudesta ja niin loistavaa yleisöä, joka oli mukana koko keikan ajan. Teitte tästä päivän, jota muistelen vielä kiikkustuolissa. KIITOS!
Täysii -seminaarin esiintymisestä löytyy fiilistelyvideo YouTube-kanavaltani. Lisäksi päivästä on tulossa myös vlogi lähipäivinä!